Mun piti alottaa mahtava kirjallinen urani kertomalla yhdestä ihanasta vanhasta rouvasta, mutta joskus sitä vaan tuntee olevansa niin korviaan myöten liisterissä, että tuntuu luonnikkaammalta pysyä samassa aiheessa. Asiasta poiketen, miten hitossa näppäinten ja hehkuvan ruudun kanssa voisi saada niin lämpimän ja läheisen suhteen, että tuntuisi yhtä kivalta kuin maata mukavalla sohvalla kynän, lehtiön ja teemukin kanssa. Tän vekottimen viereen ei tän tyyppiset kuin minä, todellakaan uskalla tuoda edes sitä nestemäistä. Saletisti ois näppäinten väleissä pölypunkeilla uimarata. No ehkä se tästä tai sit se vaan on niin, että meijän ikäset (käpysäkit siis) vertaa hautaan asti euroo ja markkaa, aikaa ennen ja jälkeen tietokoneitten, eu:lla ja ilman...

Takaisin vanhaan rouvaan. Meillä on ollut mieletön tuuri, kun olemme saaneet tehdä tuttavuutta hienon, arvonsa tuntevan yli 100-vuotiaan kanssa. Hän seisoo historiaa havisevalla mäellä monien ulkorakennusten ja viihtyisän puutarhan ympäröimänä. Katsoo mietteliäästi järvelle.

Sisustuslehdissä puhutaan talon sielusta samalla sivulla, missä lateksimaaleilla kylmän valkoiseksi telattu, ilmastointiputkilla raiskattu talovanhus itkee kohtaloaan. Sitä pitää vähän hulluina ihmisiä jotka jonkun yksittäisen puun kaatouhan takia kytkee ittensä ketjuilla runkoon, mutta aivan selviönä sitä, että vanhan rouvan tai minkä tahansa muun, omalle kohdalle osuvan hienon, vanhan hirsitalon säilyttämisen takia vois nousta barrikadeille, taistoon julmaan. Tällä meidän tuntemalla rouvalla on ollut onni saada rakastavat ja arvostavat palvelijat. Ei uhkaa kipsilevyjen raskas taakka, eikä estä muovikelmut hengitystä, kaukana kavala maailma.

Huomenna ensitapaamisestamme…

Kuvat eivät, valitettavasti, ole Vanhasta Rouvasta, mutta tässäkin kodissa osattiin arvostaa vanhaa...

Otetta Oy

045-1294418 Mirva