Muutama asia on yhteinen onnistujalle ja maijameikäläiselle. Pieni huone voi alkaa tuntua tosi isolta, tulee mieleen paljon painokelvottomia ajatuksia ja joulu on joka tapauksessa liian lähellä. Ero on siinä, että meikäläinen voi hankkia apuun yrittäjän.

Mukavan pariskunnan tuoksuvassa keittiössä yrittäjälle valkenee mistä oli kysymys, kun puhelimessa puhuttiin tapetin vähän epäselvistä ohjeista ja melko vaikeasta kohdistuksesta... Tässä vaiheessa kuka tahansa järkevä ihminen olisi tehnyt mitä tahansa päästäkseen hommasta ulos ystävällisen kohteliaasti.

Yrittäjä vakuuttelee itselleen, että on onnistuja ja päättää saada suoraa ameriikoista isolla kyydillä saapuneet "paperit" konstilla millä hyvänsä seinään. Tapettirullan pikkuruisesta ulkomaankielisestä opastuksesta voi hämärästi päätellä, että ne siellä jossain vaan näppärästi kastelee vuodat ja lämäsee suoraa seinään. Liekö sitten vesissä eroja vai mitälie nesteenä käyttävät joka tapauksessa ihan perinteisen suomilehmän nuolasu sisältää enempi liima-ainesta kuin kyseisen tapetin "esiliisteröity" pinta.

Haasteelliseksi liisterin tai liiman valinnan tekee se jos on vaikea päätellä mitä ainetta tapetti on. Pinta liukas, sileä, kiiltävä, muovimainen, pohja melkein kuin paperia, väli tehty timakasta tavarasta jonka alkuperää ei voi arvata. Ei muuten toiminu liisteröitynä normisti, kumi pinnasta korkkas ja muutenkin vetty lähinnä hyväkuplasta pannaria muistuttavaksi.

Kuviosta voi mainita sen verran, että sitä oli paljon ja sopivasti sekavaa. Ei minkäänlaisia kohdistusmerkkejä, kuvio pikkuruista, vuorokohdistus niin että tapeteista piti tehdä kolmenlaisia. Eli aina joka kolmas on samanlainen. Vaikka kellot ei oikeella hetkellä soi niin apua on jo opittu kysymään. Vaan on vaikea kysyä, jos se pahanonnen alelaatikko oli edellisen kesän loman löytö jossain Pieksämäen tai ehkä sittenkin Perniön kieppeillä ja paikallisemmat myyjät ei ole koskaan moisesta merkistä kuullu.

Mä en aio kertoa millä se lopulta seinään liimattiin, koska se on yhtä kaukana hyvistä ammattitavoista kuin me kuusta.  Kyllä siitä kumminkin kaunis tuli vaikka siinä vaiheessa kun taiottiin kalannahan tuntusia ja hajusia vuotia seinään ei ois ihan heti uskonu. Tapettietiketti liimattiin pahville ja päätettiin säilyttää, mutta joku oli kumminkin ottanut sen epähuomiossa varmaan kauppalapuksi. Seuraavaa kalannahkaa odotellessa...

Terveisin Mirva


Yllä olevat tapettikaunottaret Tapettitalon mallistosta.